Onko ihanampaa aamua…

Heräsin ensimmäisen uudessa kodissa nukutun yön jälkeen painajaiseen. Olin autollani jumissa vartioimattomassa tasoristeyksessä (niitä on täällä paljon), ja painajaisille tyypilliseen tapaan en päässyt eteen enkä taakse ja auton ovetkin olivat lukkiutuneet.

Varoituskellot kilkattivat ja kilkattivat ja juna lähestyi. Vihdoin heräsin – mutta kilkatus ei loppunut. Olen muuttanut kaupunkiin, jonka keskustan viisi kirkkoa alkavat soittaa kellojaan kello kuusi. Lähimpiin on korkeintaan muutamia kymmeniä metrejä matkaa.

Kaikkeen kuulemma tottuu. Nähtäväksi jää tulevatko kellot vielä painajaisiini, siirrynkö nukkumaan tulpat korvissa vai opinko vain kääntämään kylkeä ja jatkamaan unia.

This entry was posted in arki, Unkari. Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s